Matalapainetta.

Myrskyntuuli, mustareuna. Ajatuksieni alakulo.Nousi, nousi tuuli, repi, lakoi, sadetta, vesi maata vakoi, elämästä esiripun; Halkoi, maahan rakein takoi!

Alastomana, todellisena, erottamattomana, tavallisena, sen jälkeen jälleen kaiken näin.

Tiedätkö, tuulensyli, sinä, noitatuuli! Täytit purjeen, liehuit katot, viirit, viestiliput! Nostit aallon; Kiersit mäntymetsän, katkoit oksan, ehkä latvan, revit irti juuriltansa, annoit voiman, lentosiiven, siirsit kaiken kohdaltansa!

Ensin niin voimakas. Sitten kaikki rikki. Ensin niin rakas. Sitten...Niin, mitä sitten?

Maa on mustaa, jälkeen kaatuneen, haudan multaa, pinta rikki.

Siihen kasvaa heinävarsi. Juurtuu, puutuu lentosiipi.

Myrskyn tuoma