Värikkäiden valojen heijastuksista näin

 varjo ei ole aina musta.

Sininen, ruskea, joskus harmaa asetelmasta.

"Niin elämättömät yötkin", sanoi Surusilmä.

Tiedätkö, joskus haluaisin jouduttaa vapahdusta, varjoista, valoista , kirkkaista kukista.

Osana minua soluissani, sielussani, varjoni sävynä

asetelmassani, elämässäni aina se väritön kohta

"En tiennyt siihen väriä, en osannut" Taas Surusilmä.

Niin. Sinä se valoton kohta.