Ohuet säröt risteävät
Lankoja, vaaleita, aukeamattomia
Jälkeen iskujen
Seison, seisot, särkymätön
Vain nuo viivat, piirtävät viisaat
Kertovat
Jään. lasin, tai lasitetun lasitetun pinnan
Niin, siitä maksoin minäkin hinnan
Silti seison, odottaen, peläten sitä liikahdusta
Sanaa tai ajatusta
Joka saa kaiken kaatumaan
Kysyit miksi vihasin, vastasinkin, en minä, Sinun vihasi
Peilinä, heijastuksina pinnasta kylmä vimma
-Älä valehtele, vaikka rakastinkin, en ollut tyhmä
Enkä viisanakaan kylmä
Etkö voisi, etkö unohtaisi, et enää löisi
Et murtaisi kaarta kivisen triumfin
Sitä siltaa joka minua kantaa
Sinä: Periaatteesta, aina voittajana, nöyrtymättömänä,
Niin. Muista, viimeinen lyöntisi, se jolla luulet voittavasi
Sinäkin maksat siitä hinnan
-En epäile, sen varmasti maksat, kantaa jaksat ja unohdat
Sillä mielettömillä, tyhmyreillä tai sydämettömillä ei ole muuta, vain varaa.
Sillä pienisieluisilla, itsekkäillä ja valehtelijoilla, ei ajatusta, ei tunnetta, vain helmiäiskuori ja soraa.
Kommentit