Unessa minä Sinua kaipasin, kuulin, tunsin, lentosiipi, ikkunassa

Olen minä sinua ajatellut, kuunnellut, kaipausta ja sitä minkä minä sinusta luulin

Voi Dolorekseni häviävä varjo, keinu, keinu korkeammalle! Auringon valon vastusta vasten enää, En enää nää sinun muotoasi, ajatustani aamu savua, en koe, en tunne ei minua enää satuta.

Vasta iltavarjojen lehdistä tullen, kuulen sen taas, kuulen sen huudon.

Voi Dolorekseni ja sisaresi veri, voi elämääni tämä äänetön huuto!

Kuiskauksissa, niissä hiljaisimmissa suurin voima. Ääneetömyys, sen todistus, julma ja jumalan luoma.