Kalliosta, kivikosta, vuorenkupeista kovista kasvava kesäheinä.

Se jonka Leino niitti ja seivästi. Sen minä näin katseissa ajatuksissani auringon hiukkastuuli.

Silmissäsi, hiuksissasi kevätauringon kultaleikki, olit kaunis, kupariseni, olit kaunis, omenantuoksuiseni.

Kesän kuuman hies, liike, hahmoja, kasvoja, kaiken kuluttava, sytyttävä, polttava kuuma lies.

Näin naisen, läpi ajan ja ajatusten, iloisen, mutta jotenkin surullisen, sisältä rikki? Numeroista?

Mitä niistä, matematiikasta, ajasta laskusta tai vain taivaista, olleista, menneistä näkymättömiä ovat eiliset, vain unohtumattomina osa sydäntä