Istuu hetken pohdinnan. Silmissä surunauru. Ja selvinpäin.

-"Mitäs jos on sielussa syöpä? Kaiken kirkkaan kadottaa, silmiin niin sattuu, pimentää. Kauneus, kuula veden, laulu sirkun, kivitaskun, Ihmisen, kosketuksen ja lämmön, kaikki kääntää, vääntää vammassansa, likaa, niin, likaa, ettei tunne tiedä kotiansa, ei löydä sitä, itseänsä, tai toista, tieten kadottamaansa"

-"Mikään syöpä! Vastaa. Sieluton se on. Luontokappale, Tai oikeastaan luonnoton.

-"Mitäs jos sielu onkin ovi, portti? Aukeaa sinne, minne aukaistaan. Jos sieltä tulevat mustanmaine, matala, myrskyn enne; Jos sieltä tulevat sieluttomat, syöjättäret, onnettomat! Ne jotka yössä kulkee, valon pelkää, tulen turmat"

."Joutavia!Kaikkea riimuttelet. Muista oppi: Ei riimejä, ei riimuja, ei köysiä, ei sielulla eikä ilman"

Suuttuu.-"Pirunko minä niille, riimeille.Tulevat, ja muistuttavat. Ajatuksen kuljettavat, polvilla tai polvellaan, sama  minulle. Lausukoot, muut. Itkekööt sydänverta, juoksuttakoot kynää, synkkää....elämää. Niinkai, niin se pitää ajatella. Olla älykäs, ei muotoja ajatuksista rakentaa. (Huomaa, ei rimmaa)-"Ja kuitenkin taas", vastaa

-"No niin, jos aiheeseen. Mitäs jos onkin sielu ovi. Kotiovi. Turva. Itse päätät, kelle avaat. Sisään päästät saatanoita, enkeleitä, pulloposkia, ruipeloita, tai vaikka sammakoita. Ne  elämäsi kuvajaisessa, sinä katsot, koetat nähdä; Onko onnea, kaunista, ja kuinka paljon?"

-"Lopeta jo, en jaksa mittaa, en polvee, en riimun pätkää!"

-"No, jo itsekin," ilahtuu Surunauru

-"Kuule, kuule anna olla! Pakkohan tässä. Ei pysty, katsos tyylirikko, jos keskenkaiken muodon vaihdan. Mutta sanan sanon, vaan toisen, ja kerran".

-"Niin, mutta se ovi," innttää Surunauru. Mieti, ystäväni; Jos se on ovi, kai sen sulkeakin voi?

- "Voi voi, huokaa vastaan. Sulkea, rakkaudelta, ihmiseltä, kaikelta pelottavalta. Jos et päästä sisään ketään varomatta, mistä tiedät, tunnet, kulkijata. Milloin tunnet kosketuksen, kaipauksen, kivun, senkin, opettavaisen; Ethän sitä ilman tiedä onnestakaan, vain tyhjästä, turvasta, tylsästä ja itsestäsi"

-"Jo huomaan, puolipiste! Nauraa Surunauru.-Et muista sinäkään niitä lehtoreita, sanoja, oppeja "Ei puolipisteitä, vain leijuntaa"...niin, ja mikä se oli, se "flowout".

Ei kuullut, vai liekö kuunnellut enää vastaustansa. Katsoi tyyneen, ajatuksissansa. Niin, niin, polvia tai ei, kuka sitä sieluntilaa, tutkimalla, pohtimalla, pellavaista päälleen laittaa.