Aamu oli kylmä, viima lävisti puseron ja tunkeutui villapaidan reijistä ihokuokosiin. Vedin takkia kiinni ja liukastelin alas jäistä, lumiauran kiillottamaa mäkeä. Itsenäisyyspäivä. ja viikonloppuna. Kiukku kupli mieleen, muistin viinakaupan olevan tänään kiinni.

Muutenkin lauantaipyhä sotki kaiken. Miksei voinut olla perjantaina? Olisi edes jotain hyötyä,. mokomasta. Lipputangon narut olivat jäässä, kiskoin niitä auki ja kiroilin mielessäni. Mitenkä tänne nyt lipun virittää? Ei perkele, juhlisivat vaikka toukokuussa, eikä keskellä talvea. Ja kinkunsuolauspäivänä.

Jätin lipun narujen nyhtämisen, totesin tilanteen toivottomaksi. "Vittu, ei vähempää kiinnosta" Paukautin oven perässäni kiinni, työnsin lipun takaisin kaappiin ja istuin ikkunan ääreen. Tuuli heilutti paljaita koivun oksia, kylmän kangistamia ohuita sormia.

Itsenäisyyspäivän juhla. Paskat. Pitäisi raahauta sankarihaudoille katsomaan, kun puolentusinaa äijärahjusta seisoo rivissä ja joku kunnallispolitiikko puhuu paatoksella sodasta, vaikkei ole sitä edes ikinä nähyt.

Minkä helvetin takia tämä juhla on sotaa ja vainajia? Kai itsenäisyys muutakin on kuin Tuntematonta sotilasta ja sankarihautoja.

Löydän jääkaapista keskioluen, juon ja tulen paremmalle tuulelle. Väsyttää. En viitsi heittäytyä sängylle, se on sijaamatta ja lakanat mytyssä. Lakanoissa on vielä eilisen naisen haju. Oksettaa.

Huokaisen, etsin siivouskomerosta saavin ja laitan suolaveden kiehumaan kinkkua varten. Ovikello. Eno tuli kylään.

Vanhamies, tukka harmaa ja sytostaattihoidon jäljeltä lyhyen säkkärä. Eno ei paljon juttele. Heilautan päätäni auki olevaan televisioon päin"Taisi olla aika kovia aikoja, sota" Jotain sanoakseni, en siis siksi että kiinnostaisi. " Vitut. Siellähän oli hauskaa. Ryypättiin ja pelattiin korttia.". Katson varovasti. Aukooko se päätään? Mies oli kuitenkin vakava. Ei tuntunut puheen aihe kiinnostavan, annoin olla.

Puolivuotta myöhemmin ei palele. Seisotaan haudalla, kumarrellaan, sitten on muistotilaisuus.

Eno oli kahdesti haavoittunut, pioneeri. Mitalit saanut ja kaikki. Ei ollut käynyt noutamassa, niitä sodan jälkeen myönnettyjä. Muistaa kuulema ilman muistomitalejakin. Meni sotaan vapaaehtoisena, ei ollut kuin kuusitoista. Ensin jatkosota, sitten Lappi. Oli ollut Lapissa niin kylmä, haavoituttuaan jäätyi kaatuneisiin kavereihinsa kiinni. Vaatteet olivat jäätyneet panssariksi päälle verestä ja kusesta. "Olis ollut kiva saada naista, ennenkuin kuolee" Niin se oli sanonut lääkintämiehille.Nekin luuli sen kuolevan. Ei ollut silloin kahtakymmentä. Missäpä se naista olisi ehtinyt saada, kun pennusta oli sotinut.