Kylmän tuvan lattialla paritta jäänyt villasukka

Keittiön oven pielessä nimet ja kasvumerkit, pöydällä pölyä, ikkunan laudalla, kannella tuvan senkin

Pakkomyynti.

Papereita kaikuvassa tuvassa, autiossa, nimiä, rahoja, hymyjä, odotuksia

Liian nopeasti häviävät jäljet elämästä, ilosta, ahdistuksesta

Liian nopeasti unohdettu, ystävä, puolituttu,

Nyt vain maata, velatonta maata, metsiä, peltoja viljankuivaajia

Myyjänä pankki, tuo mies, luotettu

Aina rehti, aina paikalle ehtii, antaa lainan, pyytää, takauksen, kuulema miehen varman

Sitten se repii. Kaiken. Kodin, perheen, menneisyyden, tulevaisuuden, uskon, itseen, ihmiseen, maalliseen tai edes Jumalaan.

Papereista rakennettu maailma, voimakkaampi kuin elämä!

Pyyhkii pois työn, sukupolvet, manttaalimerkit numerot käsin hakatut

Kaataa kivet, rajoilta, haudoilta, maailman, saranoilta!

Se oli tuhatyheksänsataa yhdeksänkymmentä yksi. Ja nyt, taasko?

Ainako, niinkö? Odottamassa, sudenhetki, suden, rahan ja veren, ahneudenristiretki?