Aamun rastas, taas piikkitelemässä, mato suussa koivupuussa

Rähjäävät pikkulinnut häiritsevät kiireetöntä aamu-unta

Vaativana kello

Sumu harso, kai talven haamu, sinipiika?

Irtiottoja elämästä.

Niin kai sitten.

Ei minua enää muu sido eikä harmita

Vain menneet lumet, niissä jäljet