Sata sanaa, ja ääntä

salamoina unissa, veden kohina ja tuuli

 

Tiedätkö hänet, usein unissa

nousee yössä, elää valossa kuun ja muuri;

 

Tuo lantaportin muuri; Vankkana, hiljaisena,

Sen muurin rakona, kuin elämän pakona, siinä kasvaa tuo juuri.

 

Tiedäthän; Se tuoksu;

Yössä väkevänä, elämän juoksu;

Halkeama, vako, pako elämän ja yön

Vain kuutamo: Ei vaivaa loputon työ;

Läpi kulkee, vettä juo virroista tuonen, elämän ja suo;

Tuoksunsa, valkoheisi;

Keimaillen, kuutamossa, hameidensa taitos ja valkoreisi;

 

Niin ikävä on minulla tuota katoavaista, naista, kaunista vaikka valoa vailla;

Nii, jää muuri kun varjo väistää;

 Ei ole olemassa ei kaipausta, vain muisto,

sekin lahoamassa juuressa muurin;

 

Mutta uniin, uniin se tulee;

Ja todeksi. Dolorekseksi.