Sata sanaa, ja ääntä
salamoina unissa, veden kohina ja tuuli
Tiedätkö hänet, usein unissa
nousee yössä, elää valossa kuun ja muuri;
Tuo lantaportin muuri; Vankkana, hiljaisena,
Sen muurin rakona, kuin elämän pakona, siinä kasvaa tuo juuri.
Tiedäthän; Se tuoksu;
Yössä väkevänä, elämän juoksu;
Halkeama, vako, pako elämän ja yön
Vain kuutamo: Ei vaivaa loputon työ;
Läpi kulkee, vettä juo virroista tuonen, elämän ja suo;
Tuoksunsa, valkoheisi;
Keimaillen, kuutamossa, hameidensa taitos ja valkoreisi;
Niin ikävä on minulla tuota katoavaista, naista, kaunista vaikka valoa vailla;
Nii, jää muuri kun varjo väistää;
Ei ole olemassa ei kaipausta, vain muisto,
sekin lahoamassa juuressa muurin;
Mutta uniin, uniin se tulee;
Ja todeksi. Dolorekseksi.
Kommentit