Nännisi hipaisivat rintaani.

Pehmeinä, terävinä tunkeutuen sieluuni.

Alkumeri. Sinä olet alkumeri minä sen aallot.

Rantaasi vasten lyöden

Vaahtona. Odottaen räjähdystä

Elämän alkua, luovutusta, loppua, tuskaa ja vapahdusta!

Sinun reitesi koukistettuina, levitettyinä silmäsi tiukasti suuhuni kiinnittyneinä

Kuiskailet vain sitä sanaa.

Kaiken täyttävä, kaiken hukuttava, tuoksullaan peittävä ja valloittava valtameri.

Kuuman kosketuksen kosteuden viileys, äänesi sekä loppumattoman liikkeen kiihkeys.

Sen ei tahtoisi loppuvan ja kuitenkin tahtoisi, tahtoisi räjähtää, kuolla, tai  elää, en tiedä!

Sen jälkeen vain pyyhkiä kosteat hiukset kasvoiltasi ja juoda sielusi verta.