Kaamokseen ikuisen yöhön

läpi lumien, kinostuneiden, ajatusten ja teiden

en löytääkseni vaan hukatakseni, elämäni

Takana Inarin, päättymättömän tien päätepysäkillä minä huudan kuiskaten viimaiseen yöhön, viimeiseen aamuun

jonka kylmän kosketuksen tunnen luissani,  viiman sivalluksen lumen piirtoina unissani, puissani

Ja se kettu.

 minä, uhkaukseni, elämän lopetukseni

sattumuksena joskaan ei kiinnostavana, kenelle minä nyt kuolen, keltä saan tilaisuuden?

Elämän merkitys rakkaudessa minä peilikuvana ihmisissä-

oliko huutoni olemassa jos ei sitä kukaan kuullut? Olenko minä olemassa, jos ei minua kukaan kuule?

Olenko minä minä ilman sinua?Osaa rakastaa, ystäväni, rakasta rakkaitasi, sitten olet!