Kaamokseen ikuisen yöhön
läpi lumien, kinostuneiden, ajatusten ja teiden
en löytääkseni vaan hukatakseni, elämäni
Takana Inarin, päättymättömän tien päätepysäkillä minä huudan kuiskaten viimaiseen yöhön, viimeiseen aamuun
jonka kylmän kosketuksen tunnen luissani, viiman sivalluksen lumen piirtoina unissani, puissani
Ja se kettu.
minä, uhkaukseni, elämän lopetukseni
sattumuksena joskaan ei kiinnostavana, kenelle minä nyt kuolen, keltä saan tilaisuuden?
Elämän merkitys rakkaudessa minä peilikuvana ihmisissä-
oliko huutoni olemassa jos ei sitä kukaan kuullut? Olenko minä olemassa, jos ei minua kukaan kuule?
Olenko minä minä ilman sinua?Osaa rakastaa, ystäväni, rakasta rakkaitasi, sitten olet!
Kommentit