Mikäs on olla mehtokanan, kotkotella soitimella

Vähän pyrstön sulkaa pörhistellen kurkustansa kurlautellen

Tantereen sivulla tepastella?

Kukkojen tapellessa homenokan suosiosta

korpiintuneen, vanhan rouvan, siivissä mustaa sulkaa!

Onko kato käynyt kanasissa?

Homenokka katsoo, vartoo, soitimellaan soittaa tahtoo

Eikä istua munalle

Siivellä hankeen piirtää, rykii, kakoo, kiekaisee!

Kas kas, korpimehto, mitä sanoo!

Laulaa mahtavuutta, elämäänsä uutta, nuoruutta!

Ei, ei veikkosella! Ei ala vanhan kanan uusi kunto värinvaihdos siipisulan,

ei vaikka akkasella viikset kasvaa, ei silti järjen harmaa

ei ole oksalta soinnin lehtoon, ei ole alku ehtoo!

Kana on kana. Ja vanha kana on vanha kana.