Huuhkaisi pellon, istui kaakotti, päätänsä ja pyöritti, outo yönlintu.

Siipiviekas, yön silmä, tavoitteli katseellansa, ilmanansa uhriansa.

Syödä, syödä sen täytyy ilmarosvon, ei se huviksensa

Verta juo, kuoloa tuo, vaan tarpeeseensa, tarpeeksensa.

Löyhähteli yötuuli, lämpimänä, pimeänä, vain taivaasta valonaukko.

Ei haitannut, huuhkainta; Pimeässä parempi  sen saanto.