Helppo unohtaa, sanoit. Mitä se on, helppo?

Liitämistä ajassa maata koskettamatta, antamatta auringon polttaa?

Puolivälissä, keskellä, keskinkertaisena, ilman kipua, sielussa sairautta?

Kokematta, uskaltamatta, liikaa kärsimättä, liikaa rakastamatta.

"Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys", sanoi  rakkauden ammattilainen.

Siis siltikö rakastan? Luulin vain vihani polttavan.

 Satuttavan, viiltävän, pala palalta  tuhoavan.

Minut.

Niin, se on niin helppo. Herätä  aamuun ikävöimättä, katumatta ja muistamatta .

 Ehkä Toisessa elämässä.