Kuussa, auringossa, maassa ja taivaissa minä olen henkenä lentävänä
Lentosiipisenä, tai maassa makaamassa, mattona polku sammalena
Heinänä lumen alta.
Ruokona, puuna, ruohona, tuulessa taipuvana, taittuvana vain sana
Niin, tai Hymy.
Hampaittesi, silmiesi anatomia, mikä siinä niin eri, niin sinulle omainen?
Miksi minä, niin antautuvainen, haavoittuvainen tai pehmeää juurta, vastassaan myrsky tai kallion kova,siksi myötää, toivoo?
Vaikka minulta vaatisit, haavoittaisit, löisit, tai vain rumaksi muuttuisit, en näkisi muuta, vain sen silmien anatomian, hampaiden kiilteen, päivänvalon,siis sinut, ja Hymyn.
Kommentit