Hämmästyksen hetki, vain hetki, katson, päätään kääntää, ääntää:

Siis ylemmällä, tasolla ja elämässä, toisin kuin sinä, te tai he;

Älä siis ihmettele! Värinkin vaihdoin, irti sanoin, teoin, kuulutuksin.

Sitä siis, hämmästyin. Mikä mitä luulee olevansa, tuo muusa!

Muusani, armaani, Dolorekseni!

Mitä olet sinä ilman minua?

Tuuli ilman laulua, soitin ilman sointuja, laulu, niin murmelini, sanaton laulu illassa, yöksi vaipuva, aamuksi ilman pölyjä.

Silta on auki kulkijalle, hetkelle, elämälle, kaikin tavoin tavoittelen, pakenen, Sinua kuoleman ääri!

Niin paljon rakkautta. Jaksa, jaksa! Ei ole vielä voipuva sana tai ääni