Kevään kostea kosketus hyväilee lumen valkeaa ihoa
hiostaen ohuen talvisumun
Luvaten muutoksen, tulevaisuuden, ikuisuuden
Jatkumon. Silloinkin kun luulet että kaikki on kuollut
Soluista, kasvun ytimistä, nousee vihreä verka
Ajattomana ajatuksen soista
Aina uutena kuitenkin vanhana. Elämä
Ja minä kun luulin ainutlaatuisuuden
olevan ominaisuuden
Yksinoikeuden
Se olikin vain ajan tammessa vesirattaan merkki
Kommentit