Kevään kostea kosketus hyväilee lumen valkeaa ihoa

hiostaen ohuen talvisumun

Luvaten muutoksen, tulevaisuuden, ikuisuuden

Jatkumon. Silloinkin kun luulet että kaikki on kuollut

Soluista, kasvun ytimistä, nousee vihreä verka

Ajattomana ajatuksen soista

Aina uutena kuitenkin vanhana. Elämä

Ja minä kun luulin ainutlaatuisuuden

olevan ominaisuuden

Yksinoikeuden

Se olikin vain ajan tammessa vesirattaan merkki