Silloin kun harmaa valo haipuu, katto, silta kohtaavat ja välissä on vain aika
Minä tahtoisin löytää tieni, pois päästä, karkuun kadota, tai vain kadota
Silloin on raskas tieni, silloin on löytämättä sen avain, joka aukeaisi uuteen, en sano enää rakkauteen, ei menneeseen
Tiedätkö ne jotka uneksivat
Kuvista kivistä, seinälle hirtetyistä, ikuisista
Minä kadehdin niitä jotka uskovat itseensä
Ja samalla säälin sillä eihän meistä kukaan
Pysty koskettamaan, samaan sieluun, liikuttamaan, synnyttämään ajattomuuden
Tai sen tunteen, tarpeellisuuden, tai edes muiston, sellaisen satuttavan, kuin haavan tai kohdan pellosta
Jossa ei kasva edes aikainen kaura
Naura, sinä sanot, naura.
Ja minä katsoin ohi sieluni pimeään , itkin
koska en uskaltanut särkeä peiliäni
Kootakseni sen paloista jotain mitä itse tahdoin.
Niin, päästä pois, johonkin, mistä minä tietäisin?
Jumala, mikä lie, antoi sanat avaimiksi
Vain jos tietäisin kuinka sulkea tulelta tulevan portit
Kommentit