Viisauden mittareita, kokeita testejä tutkinnoita

kaikkia tiedossa kulkevia, janoavia, siihen sammuvia, meitä heikoksi havaituita pyrkii parantamaan tiedon valta

Vaan missä ja mitä? Tämä tiedon viisaus, ymmärrys, äly vaiko vain sontaa, huusin alta?

"Mitä sinä tiedolla, ymmärtämätön, mitä köyhäkään leivällä, kun on hampaaton?"

Kysyy taas se pirullinen.

"Tiedosta viisautta kasvatan, varahammasta elämän kullun, jota olisi millä purra puista, jauhaa jauhettua lukea painettua, ymmärtää niin viisaan kuin hullun"

"Ymmärrys jos on ymmyrkäistä, pää sekaisin seinähullun, ei siinä tieto tajua tielle tuo"

"Ei tielle", vastaa Surusilmä. "Ei tielle, ei poikkiteloin, ei vastaan, ei voimaksi sanoin. Mutta rauhaksi itselleni, ehkä siunaukseksi läheiselleni. Ehkä opin tiedon polun, viisauden valtavuoksen, kuljen, jos en muuta niin sen poikki, pystytän padon ja pienen tammen, myllyn ymmärryksen ja jauhan tiedon voimalla vehnäistä, rukiista ja ohran jyvän pollukoista, leiväksi mielen syödä"

"Sekoitat itseäsi, siis ketä sitten syytät?"

"Niin, tiedäthän  maitokiulun, hiukan sekoitettuna kermaa kuorit. Mutta tarvitaan sitä voitakin"

"Hullu!"

"Niin ja juoppo, vuoteenrikko ja kaikki muu" Vastaa Surusilmä. Syytä miksi tahdot, nimittele, osoita paikka ja polje jalkaa, solvaa, lyö ihmisen päätä, olkaa, mutta yhtä et voi! Tyhmäksi et voi mainita, et vaikka mielettömäksi, sydämeltä heikoksi et koskaan, vaikka järjettömäksi, ei satu lyöntisi, ei osu sanasi, minä tunnen!"

Ivallisesti:"Mitä niin?"

"Itseni. Nöyryyttää et niin paljon voi ettenkö nöyryydelläni leuhkaisi, et niin paljon satuttaa, etteikö kipuni siitä lievenisi. Minä olen voimassani vahva, tuntemuksessani kuin rautapaita, raskas, sen kanssa en ehkä lennä, mutta seison suorin sanoin"