Syksyinen tuuli elämäni läpi varisyttää, saa käpertymään. Elämän musta syö sitä mistä minäkin. Onni, rakkauden toive, hetki, hiustesi omenainen tuoksu. Sen kaiken, kaipauksesta kauniin ja kosketuksesi uupumisen kiivas kipu.

Elämän taivaanrannan punainen käsivarsi kiertyy maailmaani halaten. Aamu ruska? Vai vain päivän menetys, se tuska??Laaksoihini, sen siniseen veteen, kylmään, karuun, nukkua, hukkua, kokea kokemattomuuden ja kaipauksen koskemattomuuden. Niin, ilta, ystäväni, ehdottomasti ilta.