Ihon kitkasta, liikkeestä, alati jatkuvasta lämpö

Lanteiden alku aallon, läpi sydämen käyvä piikki

Lämpö huippu

Silmissäsi vain hetki, hehku, ei mitään muuta kuin halu

Kauniina kuin laulu

tai runo, veden juoksu, aamuaurinko jälkeen kylmän

Hiessäsi, tuoksussasi minuun yhtyneenä ajan katomaton aalto, voimasta veden,

Se luo sukeltajan,  tutkijan  syvän

Se ympäröi, täyttää zeppeliinin, lähettää  luo stratosfäärin,

Ääriin, sinne missä soivat siniset sanat, huokaukset, saagat, loppumattomat,

lauseet vajaat ja kosketus salpaa hengen, järjen, tai aukaisee sen, sama se!

Voiko rakkauteen rakastua, tunteeseen, ajatukseen kaipauksesta?

Jos se on totta niin olkoon niin, ei elämää määrää säännöt, kiellot, vaan tuo halu

rakkauteen, niin ja lämpöön tunteeseen, on tuon kaiken voittava himo