Yön aukinainen suu, vain kaiut, ei ääntä, ilman värähtelynä, minä tunnen, kehossani kylmä veitsi

Se leikkaa sieluani ja kirkaisu

Sillalla. Vaikka on pimeää, tiedän että olet siellä. Vaativana. Muuttuen lihaksi muistoista, ajatuksista.

 

Elämässä, tai vaikka kuolemassa. Ajatelen, ja maailmani supistuu. Tunteiden muuri. Ehdottomuus. Uskottomuus. Kaikki ja sen sisällä suru. "Tavoittelet kuita", sanoit. Kuita puita unelmia. Mitä ne ovat?Mitä minä olen? Ilman unelmia?Orgaanista jätettä.

Sanojen taivas, vapaana hetkestä ja ajasta! Missä on se virta?Yllä se liukas silta?Tavata hänet. Sanoista, kirjaimista, siunattu hulluus, tulisi!Bi polarinen häiriö, skitsofrenia, päässä äänet, Kertojat.

Viestintuoja tai jumalten lähetti, hullu mikä tahansa! Mutta ei tyhmä."Mikä sinä olet, kouluja käymätön,. mistä sinä tiedät?" Elämästä, vastaan. Elämästä.

Kaikki uneksiva rakkaudesta, rikkaudesta lämmöstä, ajasta mistä tahansa.

Ei minulla ole mitä antaa, en ole rikas enkä mitään saanut. Pakenen.

Minä menen, kävelen sanoja myöten, teen pisteistä pieluksen ja uneksin onnen.

Tule jumalani, kuka tahansa. Sydän rikki ja mieli auki, kosketa minua, pese tukkani ja tulen kanssasi.

join minä siitä koskesta kuohun, ei janoa sammuttanut, sytytti tulen. siunatun, kirotun, se polttaa ja vangitsee, vapauttaa ja valaisee, mutta onnelliseksi se ei tee. Vapauta minut, Kärpästen herra, korjaa se jälki, pyyhi se hiekka! Niin en koskaan olisi, en eläisi, en rakastaisi en katuisi, enkä ketään ikävöisi!

Teen hänen silmänsä sinisestä tuulesta, sen siivissä nimesi kaiku

Sydämensä, sielunsa, kadotetusta, kaivatusta ja niistäkin vain ne kauneimmat sanat

Sylinsä rakennan salaisuuksista, vain niistä lämpimistä

Hiuksiin tarvitsen seittiä, ihmisen unelmista

Ihon kasvatan herkin käsin, sen teen herkäksi, tunteesta, ikävästä.