"Kaunioisissa, kuusen kummina, kulun kuittaamassa, äänettömän rannan takana.

Siellä ratavahtina mistä junat eivät kulje. Järven tyvenessä pilvilinna. Hitaasti purjehtimassa, aallon tai äänen särkymättä kuvajaiseen jonka voi nähdä niin monin aisten, niin niin, ja tuntea, muistaa niitä ilman!

Ei kai tässä maailmassa kurjuutta, tai ainakaan kesässä!

Kahden pienen pilvilinna, äärettömän rajan takana, kaukana minusta ja sinusta, koskemattomissa, siellä mistä kaikki lähti.

"Oli pakko", sanoo, huokaa. Kai joku jäi"Oli pakko..." Niin, oli pakko, hakea, odottaa onnentuojaa, Luojaa, mitä tahansa.

Kumma juttu, joskin tuttu. Tämä onni, aina rajantakaisessa, aina menneessä, mieluiten menetetyssä, ei kai koskaan käy vastatusten saati myötä!

Aalto virkii, lyö, hyökkää, ranta hylkii; Niinhän se aina on! Kaikki pyrkii, maalle vedelle sinne mistä tullut, sinne minne ei kulkenut tai sieltä pois;

Kun vain aikaiseksi, onnelliseksi, muutenkin seksi ja lopetus!

Silloin jälkeen kirjanmerkin, äärettömässä onnellisuuttaan miettimässä tai sitten ei;

Mutta, sen takaan, jälkeen harkinna, mietin vakaan: Ei onnellinen. Ei tässä kuolemassa.