Huomasin tänään olevani vähäsanainen

En ollut surusta suuta, en kivusta korvaa, herkkää ihoa.

Olin vain minänä

Tasapainoisena.

Iloisena.

Ja kun vielä eilen ajattelin, vaikka vuoren rakentaisin, kahdeksankymmentä kahdeksan kertaa kahdeksankymmentä kahdeksan, kullalla silaisin tai monikoilla.

Sen alle hautaisin, lihaani leikkaisin, repisin sieluni naaran haroilla.

Niin ei silti sinua unohtaisi, ei kaulani, käteni, kaluni halu!

Sitten vai istuin, nauroin, pirullisuudelleni.

Elämälleni aamun nouto

Purona, vapaana lihuva lehtotuuli, taas lentää lentosiipi, suhisten tuulissa ajatusta.

Vapaa!

Mutta kelle enää kirjoitan, muusani, murmelini?