Kuoleman odostushuoneessa on monta ovea, ei jonoja

Ja kuitenkin etuilevat.

Miksi täällä on aina näin helvetin kylmä?

 

Joka kerta kun käyn ovieni takana tutustun, tunnen enemmän

Ystäväksi kuvittelen pimeän olemattoman, tyhjänä odottavan

Lohdutukseksi soisin, unohdukseksi.

Voi kun kukaan ei muistaisi, ei koskaan nimeltä

Tai ulkonäöltä.

Olisin vain hiekka.

Tuulessa, tai puu tulessa.

Tai jotain vielä vähemmän.

Veden pintaan piirretty vako