Kuoleman odostushuoneessa on monta ovea, ei jonoja
Ja kuitenkin etuilevat.
Miksi täällä on aina näin helvetin kylmä?
Joka kerta kun käyn ovieni takana tutustun, tunnen enemmän
Ystäväksi kuvittelen pimeän olemattoman, tyhjänä odottavan
Lohdutukseksi soisin, unohdukseksi.
Voi kun kukaan ei muistaisi, ei koskaan nimeltä
Tai ulkonäöltä.
Olisin vain hiekka.
Tuulessa, tai puu tulessa.
Tai jotain vielä vähemmän.
Veden pintaan piirretty vako
Kommentit