Kivun  sormenpäissä, koskettamattomissa! Ruumiissani kuumen, rautaisen, haudan aukaisseen.

Polttamassa valoa yöksi ja toisinpäin. Rikki hierottuna, hiertymissä, puhallukselle hellänä. Lopultakin kosketuksen, armahduksen, luullen.

Vain taas sinun äänesi, huohotuksesi, sisällä sulavaan ihon. Hengityksesi, tasaantumaton, riimitön, rytmitön, vain sointuja ja värisen kylmän yön.

Sinä kohdallani, sanoista luotu! Sinä vierelläni, kupeista suotu!

Pelto sinun laaksojesi pohja, hopea vuoriesi kimaltavan aamuinen kaste. Minkä minä, peltomies, voisin sinulle, Desiree. Sinä siskosi verta, sillalta tullut, luotina ahjon kuumasta valennut.

Elä, älä odota, ota, älä luovuta!

Mistä muuten ihmisen ilo, mistä hänelle elämän riitto, mikä hänelle tärkeämpi ruoka, juoda ja sinuun, sammumaton jano, janon luoja.