Yön taipeessa, aamun valontaiton, tiedän, sinituuli.

Ei tarvitse kenenkään kertoa, ei tarinoida, ei laulaa runoja lausumattomia

Minä tiedän. Kuulin kivun kannel, soiva vaskinen säröili.

Voitin. Hävisin. Näytin. Tuhosin. Ennen niin voimakas auringosta. Nyt yöstä elävä.

En välitä, en tunne, en muista enkä piittaa

Vain  hiekka silmissäni, pyyhkäisen, suolavesi.

Se kirvelee.

Jos edes katuisin, surisin.

Nukkuisin.

Mutta minä en tunne mitään.