Sen elämästäni ensimmäisen, turhanpäiväisimmän, itserakkaimman, masentavimman

"Penni ajatuksistasi" minä kun luulin että rakkaus.

Kuolemaa halveksivaa itsensä etsintää, kirjoittaa, listata, murskata haavekuvaa

Itsestä, omasta elämästä eletystä ja siitä mitä se ei voi enää olla.

"Muistatko?", kysyit.

Valitettavasi. ajan alussa, paperi. Tyhjänä, pelottavana mutta kirja auki.

Kadehtijat, ihmettelin, tyhjiä sivuja? Ei vaan elämän mahdollisuutta, aamun usvaa, tietämättömyyttä

Syömätöntä omenaa, viattomuutta.

Oletko huomannut, sinä joka kirjoitit paperisi täyteen, kuinka viattomuus kiihottaa, herättää halun

Tuhota, satuttaa, ja ennenkaikkea liata se paperi.

Valkoisista sivuista enkelin siivet ja lakanat, kaikki kaunis ja elämän valkokangas

Älä sitä likaa, älä kadehdi, älä yritä pestä äläkä anteeksi pyydä. Kirjoita elämäsi kauniiksi.

Siinä on tarpeeksi elämään syytä.